Keväinen kahvilakeikka ja seuraukset…

Alkuhappening:

Olin keväällä 2009 muutama päivä ennen vappua Clubimme tiistaitapaamisessa Bembölen kahvituvalla. Tarkemmin 28.04., lähdin ajelemaan kotia kohti n. 18.45 aikaan, ehdittyäni ajella kehä I:stä Pukinmäen kohdalle päätin ajaa Viikin ja Herttoniemen läpi pikkuteitä pitkin kotiini Jollakseen.

Ajaessani Viikistä kohti Itäväylää näin kun punainen h-auto pysähtyi kolmion taakse, oletin tietenkin auton pysähtyneen, koska olin tulossa mutta ehtiessäni kohdalle auto lähtikin liikkeelle. Sain tehtyä pienen väistöliikkeen ja osuin auton etulokasuojan / oven kohdalle kuljettajan puolelle. Ja siitä liikeradan voimasta pyörä kaatui toiselle kyljelleen ja minä sen päälle, oma nopeuteni oli törmäyksen tapahtuessa ehkä 40 - 50 km/h. Onnettomuus klo ajaksi kirjattiin 19.45, joten ylinopeutta en ole koko matkan aikana taatusti ajanut.

Ryömittyäni ylös huomasin oikean olkapääni olevan sijoiltaan ja jaloissani tuntuvan kipua. Ilmoitin saman tien naiskuljettajalle ja hänen miehelleen, että ajoneuvoja ei siirretä mihinkään, ennen kuin poliisit ovat saapuneet. Ilmoitin myös suuttumuksesta johtuvan adrenaliinilatauksen voimin, että en minä mitään ambulansseja tarvitse siihen vaan poliisit paikalle. Keräilin myös parin todistajan yhteystiedot.

Kolariautossa apumiehen paikalla ollut mieshenkilö soittikin 112:een. Puhelun sisällöstä minulla ei ole tarkempia tietoja, muuta kuin se että kännykkä annettiin minulle ja kysyttiin myönnetäänkö syyllisyys vastapuoleni taholta vastasin asian olevan näin ja ambulanssitarpeeseen ilmaisin kuitenkin edelleen haluavani mieluummin poliisipartion. Vastaus oli kieltävä, koska syyllisyys oli myönnetty ei poliiseilla ole aikaa lähteä jokaista pikkukolaria selvittelemään sekä edelleen perusteena kun ei ambulanssiakaan tarvita. Hinausautokin kävi jossain vaiheessa keräämässä pyöräni ja sai ohjeet viedä sen huoltokorjaamoon.

Tämän jälkeen päätin soittaa kotiin ja ilmoittaa vaimolleni tilanteen, jotta hän tulisi autolla.

Vaimoni tultua hän totesi minun olevan sokissa sekä sen, että olkavarteni olin kaiketi saanut muljautettua paikoilleen. Vaimoni on taatusti lähes kolmenkymmenen vuoden työkokemuksen perusteella kykenevä arvioimaan tilannetta, niinpä hän passitti minut autoon ja vei Malmin sairaalaan. Sairaalassa todettiin että olkapääni oli paikoillaan ja jaloissani oli lähinnä ruhjevammoja, myös thoraxröntgen otettiin varmuuden vuoksi.

Mitäs tämän jälkeen alkoi tapahtua?

29.04. olin yhteydessä vastapuolen vakuutusyhtiön vahinkotarkastajaan, kerroin vaurioituneesta pyörästäni ja ajovarusteistani. Sain pyynnön toimittaa kuvat, joista ilmenee ajovarusteiden vauriot näin tein. Sitten alkoikin juupas, eipäs vääntö mm:ssa kolarissa ollutta kypärää ei korvata noin vain.

Tähän totesin, että olen n. 40-vuotta ollut kartingin parissa  kilpailijana, mekaanikkona / valmentajana sekä tuomarina.

Aina kun kypärä saa jonkin iskun se on käyttökelvoton. Tämän jälkeen asia jäi mietintämyssyyn ja että pyöräni käytäisiin arvioimassa jossain välissä kun olisi muutakin asiaa ko. korjaamolle. Ai, että kun tuli hyvä mieli !!!


Episodi hätäkeskus...

Koska vakuutusyhtiön kanssa alkoi heti elämä tuntua hyvinkin vaikealta päätin 30.04. pyytää sähköpostitse Helsingin Hätäkeskukselta onnettomuusraporttia h-auton / mp:n sen ja sen kolarista varmuuden vuoksi.

04.05. sain tiedustelun Hätäkeskuksen johtajalta, oletko mahdollisesti asianomistajana (osallisena) onnettomuudessa? Mitä tietoja tarvitset? Voitko tarkentaa.

Kerroin, olleeni mp:n kuljettaja ja auto ajoi päälleni kärkikolmion takaa. Haluaisin saada Teille kirjatun onnettomuusraportin, jossa vastapuoli puhelinkeskustelussa kait myönsi syyllisyytensä. Raporttia kaipailen hänen vakuutusyhtiönsä takia, koska heti alkoi vääntö vahinkotarkastajan kanssa mm:ssa vaurioituneista ajovarusteistani.

Edelleen totesin, että pidän vähintäänkin kummallisena, että poliisit eivät tulleet paikalle koska en mielestäni ollut ambulanssikuljetusta vailla. Toisin sanoen kolmion takaa saa ajaa päälle sekä aiheuttaa ruumiinvamman ilman minkäänlaista sanktiota.

Toimitin kaikki tiedot heti mainiten mm:ssa vahingon aiheuttajan nimen, sotun, auton ja yhteystiedot.

Tämän jälkeen en enää saanutkaan ko. puodista mitään kirjallisena vaan ainoastaan puhelinsoiton, jossa vedottiin salassapitosäännöksiin ja edelleen, että jos asiaa tarvitaan oikeudenkäyntiä varten poliiseille kyllä tiedot luovutetaan. Hah. vakuutusyhtiön riitelyn takiahan minä niitä pyysin. Se siitä.

Ja vakuutusyhtiö...

05.05. saapui postissa vakuutusyhtiön kirje korvaushakemuksineen.

Täyttelin ne ja liitin mukaan laskut lääkärinkuluista + lääkkeistä. Samoihin aikoihin taisin päästä sopimukseen ajovarusteista, takista ja ajohousuista kertakorvaus + uusi kypärä. Mutta, mutta kun ko. mallia ei enää ollut vaan nykyinen vastaava D-lenkkikiinnitteinen oli kalliimpi. Hui kauheata kaatuko tässä nyt eräs vakuutuskonserni ? No lopuksi pääsimme asiasta sopuun taas vissiin viiden eri puhelinkeskustelun jälkeen 07.05.

08.05. ajattelin ilahduttaa edes viikonloppuani ajelemalla autolla hakemaan uuden kypärän All Rightista kuten oli sovittu ja liike laskuttaa suoraan vakuutusyhtiötä. Vaan toisin kävi mitään laskutuslupaa ei löytynyt ja niinpä kirjelmä vakuutusyhtiölle siitä kuinka ajoin turhaan autolla 33 km.

Niinpä sitten taas lisäkeskusteluja ja uusi keikka seuraavalla viikolla.

Näihin aikoihin sitten toukokuussa pyöräni kuljetettiin  korjattavaksi Prätkäpaja oy:hyn koska merkkikorjaamo ei ehtinyt korjata. Prätkäpajan pojat tekivätkin hienoa työtä ja laittoivat pyöräni päivässä ajokuntoon.

22.05. sainkin sitten rahallisen korvauksen ajohousuistani ja takistani.

25.05. saapuikin sitten ensimmäinen karhukirje lääkärinlaskuista, joita vakuutusyhtiö ei ollut hoitanut, uusi karhu saapui 03.06. seuraavasta erääntyvästä laskusta.

Tämän jälkeen tartuin taas kännykkään ja kävin tulikiven katkuisen puhelinkeskustelun virkailijan kanssa, joka ilmoitti minulle lopettavansa keskustelun kanssani, sain kuitenkin hänen esimiehensä nimen. Soitettuani ko. esimiehelle oli kuulemma jossain palaverissa mutta soittopyyntöni toimitetaan toki. Yllätys, yllätys ko. esinainen soittikin ja lupasi hoitaa asian sekä järjestää maksusitoumuksen fysikaaliseen hoitoon. Tällainen paperi saapuikin 18.06. samoin kuin korvauspäätös kivusta & särystä, haitasta, lääkkeistä, matkakulut jne.

Vakuutusyhtiöstä kyselin edelleen korvauspäätöstä pyörästäni ja sain aina jonkin selityksen.

Törkeintä oli jossain yhteydenotossa kait alkuvaiheessa mm:ssa erään virkailijan tarjous josko siirtäisin heille vakuutukseni, koska minulla oli niitä ollut siellä joskus paljon kuulemma.

Taisinpa todeta, ettei niin paljon ei Vantaanjoessa vettä virtaa jotta tekisin niin.

Jätetäänpä vakuutusyhtiö hetkeksi...

10.07. kävinkin sitten jättämässä tutkintapyynnön Helsingin Kihlakunnansyyttäjänvirastoon, jossa pyysin tutkimaan ovatko / ketkä Helsingin poliisissa ja Hätäkeskuksessa syyllistyneet virkarikokseen liikenneonnettomuustapauksessani.
Koska kyseessä oli liikennerikos (kolmion takaa päälle ajo) ja vamman tuottaminen, olisi poliisin pitänyt suorittaa asiasta esitutkinta tapahtumapaikalla mm. puhalluttamalla ajoneuvojen kuljettajat, selvitettävä todistajat/silminnäkijät, suoritettava mittaukset selvitettävä asiakirjat kuten ajokortit, rekisteriotteet jne.
Eli paikalle olisi heti pitänyt lähettää partio ja ambulanssi. Onnettomuuden uhri tuskin on kykenevä arvioimaan omaa terveydentilaansa tai hätäkeskuspäivystäjä pelkän puhelinkeskustelun perusteella.

En nyt ryhdy kirjaamaan koko tutkintapyyntöäni edellä kerrotusta ilmenee sen olennainen sisältö lisäksi siinä oli kuvaukseni tapahtumista.

Joskus elokuun lopulla aloin kysellä asian perään sain syyttäjän nimenkin, ei muistanut nähneensäkään koko asiaa. Kaiveltuaan papereitaan palasi asiaan ja pyysi tarkennuksia mitä oikein halusin?

Vakuutusyhtiön kimppuun välillä...

Vakuutusyhtiöönkin alkoi hermo mennä taas ja niinpä soitin vahinkotarkastajalle, joka kertoi olevansa lomautettu ja ettei sen takia voi käsitellä asiaa nyt myös kaikkia korvauskustannuslaskelmia ei ole saatu.

PINNA PALOI ja päätin soittaa vahinkotarkastajan esimiehelle, jonka kanssa olin jo joskus aiemmin keskustellut. Hän kertoi minulle, että heidän tiedostoistaan ei löydy mitään korjauskustannuslaskelmaa. Pyysin korjaamoa lähettämään uuden. Ja kas ei kestänyt kauaakaan kun vahinkotarkastuksesta tuli soitto ja kysyttiin käykö, jos he maksavat täyden korjauskustannuslaskelman mukaisen korvauksen. Sanoin, että se sopii ja rahat tulivat 02.09. eli vain n. neljä kuukautta asiaan meni. Arvelinkin nyt asian olevan loppu vakuutusyhtiön osalta vaan turha luulo, mutta palataan niihin myöhemmin.

Syyttäjänvirasto...

No jossain kohtaa syyttäjä otti yhteyttä ja kertoi, että asia on siirretty Kanta-Hämeen syyttäjävirastoon, koska Helsingin Kihlakunnansyyttäjä ei voi jääviyden vuoksi asiaa tutkia.

Sieltä asiaa alkoi tutkia syyttäjän pyynnöstä Vantaan poliisi, jonka kanssa kävinkin puhelinkeskustelun. Ja taas asiasta ei kuulunut mitään. Taas kyseltyäni asian perään kuulin, että asia on siirretty Helsingin poliisin tutkittavaksi, koska poliisi ei ole koskaan saanut mitään pyyntöä saapua onnettomuuspaikalle. Ja jälleen kyselemään, että kukas asiaa nyt hoitaa no sekin selvisi.

26.11. saapui kolmisivuinen kirje Helsingin poliisilaitokselta, jossa kerrottiin asian tutkitun ja todettu, että mitään rikosta ei ole tapahtunut. Joten sen pituinen se tyhmä moottoripyöräilijä kun kehtaa vielä työllistää virkamiehiä.


Loppunäytös vakuutusyhtiö:

27.09. karhuttiin maksua fysikaalisesta hoidosta, huom. maksusitoumus vak. yhtiöltä.

21.01.2010 haluttiin rahaa Malmin sairaalan traumapäivystyskäynnistä 28.04.2009.

Oikea osoite vakuutusyhtiö !

Tippuukohan jotain laskuja vielä???

 

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella oppia?

Vahinko ei valikoi, aikaa paikkaa kokemusta ei mitään niin sanotusti shit happens.

Itselläni on taustaa mopolla aloin ajamaan 10-vuotiaana, kartingia 12-vuotiaana mp-kortin sain 1974 ja AB ajokortin 1976, joten jokunen kilometriä on jäänyt taakse jääneessä elämässä.

Sen jälkeen kun ensimmäisiä kertoja taas kolarin jälkeen ajoin pyörällä oli päällimmäisenä tuntemuksena, että taas jostain tulee auto päälle vaikkapa yläilmoista.

Jos joudun vielä kolariin joskus ( toivottavasti en ) niin ryömin ainoastaan tien sivuun enkä taatusti nouse ylös näyttelen vaikka tajutonta kunnes ambulanssi on tullut jolloin on pakko poliisienkin tulla!

Raha kyllä kelpaa vakuutusyhtiöille mutta korvauksien maksu syyttömälle osapuolelle joka perää oikeuksiaan - täysin epätoivoista ja raivostuttavaa puuhaa.

Uskoni Suomalaisiin virkamiehiin ja oikeuteen koki lopullisen kolauksen.

Tässäkin tapauksessa syytön osapuoli kärsi, ts. moottoripyöräilijä on myös fyysisten vammojen lisäksi todellinen uhri.

Puusilmäinen autoilija ei näe sinua, vaikka omassa pyörässäni oli kaksi keltaista ajovaloa niin ei!

 

Lopuksi:

Haluan kiittää Motukka kriisiavun Marja Suomista kaikesta alkukesän 2009 henkisestä tuesta.

Erityiskiitos myös Prätkäpaja oy:lle nopeasta työstä.

Haluan myös kiittää vaimoani, joka taas on joutunut elämään kanssani tämänkin kokemuksen myötä sekä sietämään turhautumisestani johtuvaa kiukuttelua.

Haluan myös esittää toivomuksen, että moottoripyöräilijöiden oma suojelija takaisi kaikille turvalliset kilometrit kesälle 2010.

 

Helsinki 18.03.2010

Jouni Väisänen